Kohti kesää

Terapiaa, kotona istuskelua, terapiaa, kotona istuskelua... ja kesäkin tulee. Puolisoni ja muun maailman ollessa kesätöissä joudun oleilemaan paljon yksikseni kotona. Joku levon tarpeessa oleva työuupumuksesta kärsivä voisi ajatella että minullahan on varsin lokoisat oltavat yksikseni kotona, mikä ehkä olisi totta jos olisin terve ja kunnossa. Nykyisellään pääni on täynä järjettömiä pelkoja, pakkomielteitä ja ääniä, mikä aika hyvin estää lokoisan oleilun. Ja kaiken muunkin hyödyllisen toiminnan. Vaihtaisin mielelläni osia terveen työssäkäyvän kanssa että pääsisin eroon tästä ahdistavasta, pelokkaasta elämästä.

Tulevaisuus kammottaa enkä osaa nähdä itseäni paljon nykyistä kummemmassa asemassa.

Päivitetyt diagnoosit

Mitä maailma

Eikka musik - Mitä maailma

Mietelmiä

Elämä on normalisoitunut. Istun kotona enkä tee mitään. Pienikin tehtävä tai päätös ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta. Haluaisin äkkiä jotain tekemistä tyhjiin päiviin, mutta olen niin uupunut etten jaksa pitkään edes kirjaa lukea (mikä on kohdallani vakavaa, sillä lukeminen on yksi niistä harvoista asioista jotka rentouttavat minua). Olen viimeiset 3-4 päivää koittanyt hukuttaa itseni tequilaan ja kirkkaaseen viinaan, mutta niistä tuli odotetustikin vain paha olo ja leponexin kanssa puolittainen psykoosi. Kai se oli kivaa, vaikea sanoa kun en muista. Tiedänpähän olla vastedes ottamatta leponexin kera viinaa.

Olen miettinyt paljon tulevaa, että onko minusta mihinkään oikeaan ammattiin. Olen kiinnostunut aloista, joilta ei juuri työllistytä kuten kirjallisuus ja muut taideaineet, englantilainen filologia ja biologia. Yliopistomuotoinen opiskelu ei oikein sovi minulle, viihtyisin paremmin luokallisessa koulussa, niin pysyisi helpommin muiden tahdissa. Toisaalta arvostan maisterintutkintoa ja haluaisin maisteriksi jonain päivänä, mutta nyt minulla ei ole jaksamista moiseen... ehkä olisi helpompaa käytännönläheisemmässä koulussa.

Onneksi tässä on reilusti aikaa miettiä.

Fail

Sixx A.M. - Heart Failure

"When I think back on this life
I guess we were doing the best we could
And to look at us from the outside
I'm sure it seems somewhat romantic
but when you've tasted excess
Everything else tastes bland
Yeah, we had everything to lose
But we still lived like we were about to die
After all, we were the drug scouts of america

I've begun evaporating
Right before your eyes
I just keep regurgitating
My own demise

I miss today I miss the past
I miss my veins 'cause they've collapsed
A simple thought occurs to me

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And it's not derailing
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

As the blood is rushing
to my head
And from my wrists
I'm in love with all the things I know I should resist

And all the times you said to me
Your falling down ones destiny
A simple thought occurs to me

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And you're right there waiting
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

[Spoken]
Like I was saying
The look in the eyes of death
Was intoxicating
Taking it into our lungs
Laughing at ourselves
Where others would probably cry
And more importantly
I'm proud of this guy
Staring face to face with the demons
And not back down
Takes a constitution that most people just don't have
A life gets soiled with sex, drugs and rock and roll

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And it's not derailing
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And you're right there waiting
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing"

Hei.

Välillä tunnen ikävää, en tiedä tarkalleen mitä kohtaan, mutta jotain puuttuvaa kai kaipaan. Metsän rauhaa, kostean sammaleen tuoksua sateella, lapsuuden pitkiä kesiä... kaupungissa haisee sateella, maalla sade tuo raikkaan tuoksun, ripauksen koivua ja märkää maata. Lapsuuden kesinä myös eräiltiin viikkokaupalla kavereiden ja perheenkin kanssa. Nykyään sellaisen rauhan saavuttaa aika harvoin. Mielialani on ilmeisesti kohentumaan päin kun pääsin osastoltakin, ja myös läheisten ystävieni silminnähtävä piristyminen kohti kevättä edesauttaa piristymistä, minun ja muiden. Muru myös jaksaa aina piristää minua, olen niin onnellinen että löysimme toisemme.

Hyvää kevättä!

Hukka

Terapeuttini sanoi tänään, että on hämmentynyt, eikä osaa lainkaan tulkita mitä minulle oikeasti kuuluu. Kieltämättä se saattoi olla alitajuinen tarkoitukseni, olla vaikealukuinen. Sellainen olokin minulla on, vähän sekava ja hämmentynyt. Kaipaan jotain, mutten tiedä mitä. Ehkä mökille.