Sähköiskut

Sairaalassa jälleen, reilut pari viikkoa osastoa tällä kertaa takana ja vielä enemmän edessä. Ne antaa minulle sähköshokkihoitoa, tiedä häntä onko siitä pidemmän päälle apua... on kova ikävä ystäviä, joita näen liian harvoin. Kotonaoloakin alkaa kaivata kun on vähän aikaa poissa.

Used to be together

No doubt - Don't speak

You and me
We used to be together
Everyday together always
I really feel
That I'm losing my best friend
I can't believe
This could be the end
It looks as though you're letting go
And if it's real
Well I don't want to know

Don't speak
I know just what you're saying
So please stop explaining
Don't tell me cause it hurts
Don't speak
I know what you're thinking
I don't need your reasons
Don't tell me cause it hurts

Our memories
Well, they can be inviting
But some are altogether
Mighty frightening
As we die, both you and I
With my head in my hands
I sit and cry

Don't speak
I know just what you're saying
So please stop explaining
Don't tell me cause it hurts (no, no, no)
Don't speak
I know what you're thinking
I don't need your reasons
Don't tell me cause it hurts

It's all ending
I gotta stop pretending who we are...
You and me I can see us dying...are we?

Don't speak
I know just what you're saying
So please stop explaining
Don't tell me cause it hurts (no, no, no)
Don't speak
I know what you're thinking
I don't need your reasons
Don't tell me cause it hurts
Don't tell me cause it hurts!
I know what you're saying
So please stop explaining

Don't speak,
don't speak,
don't speak,
oh I know what you're thinking
And I don't need your reasons
I know you're good,
I know you're good,
I know you're real good
Oh, la la la la la la La la la la la la
Don't, Don't, uh-huh Hush, hush darlin'
Hush, hush darlin' Hush, hush
don't tell me tell me cause it hurts
Hush, hush darlin' Hush, hush darlin'
Hush, hush don't tell me tell me cause it hurts

Kuitenkin yksin

Scandinavian Music Group - Lopulta olemme kuitenkin yksin

Katso, minä opin irrottamaan Näetkö kuinka käteni ei hae mitään Sen, mikä on pahaa, minä unohdan Jos näen jotain hyvää, ohi kävelen Lopulta olemme kuitenkin yksin Lopulta olemme kuitenkin yksin Minulle jää kertomus Joka muistuttaa elämääni Minulle jää ylleni satanut puiden pöly Minulle jää salaisuus Jota en kertonut kenellekään Minulle jää unet, joissa peurat puhuvat Ketään ei voi tuntea kokonaan Ketään ei voi viedä mukanaan Minulle jää kertomus Joka muistuttaa elämääni Minulle jää ylleni satanut puiden pöly Minulle jää salaisuus Jota en kertonut kenellekään Minulle jää unet joissa peurat puhuvat Minulle jää villi kuminan tuoksu hiljaisella aukiolla

Yhteiskuntakelpoinen

Raaka-Aine - Yhteiskuntakelpoinen


Taas on minun mieleni musta
taidan potea masennusta,
tahtoisin kerrankin olla rautaa
mutta mä kaivan itselleni hautaa,
en saa missään arvostusta
taitaa päässäni olla kusta,
en pysty enää nukkumaan
minä olen valmis kuolemaan.

Viekää minut mielisairaalaan
pukekaa minut pakkopaitaan,
vääntäkää minulle rautalangasta
koska muuten mitään en tajua

Minä olen mielenvikainen
ja aina vainoharhainen,
tahdon olla parempi ihminen
yhteiskuntakelpoinen.

En tahdo palata eiliseen
en usko parempaan huomiseen,
joku itsetuntoa nakertaa
ja minun mieltäni varjostaa,
tiedän että yksin jään
tähän tyhjään elämään,
en jaksa enää välittää,
sillä mulla ei oo mitään hävittävää.

Viekää minut mielisairaalaan
pukekaa minut pakkopaitaan,
vääntäkää minulle rautalangasta
koska muuten mitään en tajua

Minä olen mielenvikainen
ja aina vainoharhainen,
tahdon olla parempi ihminen,
yhteiskuntakelpoinen.

Viekää minut mielisairaalaan
pukekaa minut pakkopaitaan,
vääntäkää minulle rautalangasta
koska muuten mitään en tajua

Minä olen mielenvikainen
ja aina vainoharhainen,
tahdon olla parempi ihminen
yhteiskuntakelpoinen.

Käytävä

Ne sanoo ymmärrän
Ymmärrys illan hämärää
Ne sanoo mee hoitoon
Sen ne tietää
Harhailen pitkin katuja
Ehkä tarvin apua
Menetin paljon
Ja enemmänkin
Tai ainakin niin koin sen
Silmäni kaipuusta kosteat

Maailma tuskanpunainen
Kalmanharmaa
Syvänmusta

Käytävän tunkkainen lemu
Muuttuu asteittan tärpätin pistäväksi hajuksi
Kiivetessäni ylös rappusia
Toivon että putoan
Ja putoankin
Putoan

Pony

Dame - Pony

I've got a sweet secret under my bed
Have to hide it from my friends
'Cause my pony is the fastest in the world
She almost flies in the morning sky

She's so cool, her eyes burn brighter
She can suck me dry

refrain:
Why shouldn't I just kill my pony
She's a disease inside my head
I'm giving all of me away
Get nothing back, she's a liar

I've got a sweet secret under my bed
Or inside my head like mom said
She's all I got, she makes me perfect
And they can see me and I am pretty
When I'm riding

She's so cool, her eyes burn brighter
I can suck her dry

refrain (2x)


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Täällä kummittelee.

Täällä makaan ja katselen kattoon. Ne kalvakat päivänsäteet, jotka tunkeutuvat näiden rähjäisten sälekaihdinten lävitse kuolemanharmaaseen huoneeseen, johon olen teljettynä omasta tahdostani.

<3:llä S.
Sotkutukkainen suopeikkosi.

Kuolemantoiveet

Näennäisen hyvä elämä mutta sisäiset ristiriidat tekevät arjesta tuskaa. Jos voisin vain nukkua kaikki pahat ja pelottavat ajatukset ja näyt pois... toivoisin kuntoutuvani työkykyiseksi mutta tällä hetkellä ei näytä hyvältä. Kaikki toiveet on turhia, ei tästä mikään kuitenkaan kohennu. Elämisen sietämätön olo. Haluaisin turruttaa suruni millä tahansa myrkyllä, mutta aikaisemman kokemuksen mukaan ei kerta kaikkiaan mikään lääke tai pilleri auta tähän oloon. Pahat ajatukset valtaavat mieleni päivästä toiseen, en kestä olla itseni kanssa.

Anssi Kela - Mikan faijan BMW

Lauri jälkeen vuosien
Soitti kysyäkseen
''Kerättäiskö jengi kasaan
Ei olla nähty pitkään aikaan
Ja muistatko sen bemarin
Äijällä on se vieläkin
Miksei mentäis sillä kaupunkiin
Tehtäis kaikki niinkuin ennenkin''

Ja niin istun uudelleen
Penkkiin vanhan BMW:n
Mika ajaa tietenkin
Se on sen faijan auto
Mika meistä hiljaisin
Lauri taas kovaäänisin
Rami kantakirjamaanikko
Minä joukon romantikko

Chorus:
Mikan faijan BMW:n
Pyörät pyörii uudelleen
Se vielä kerran kuljettaa
Vanhan jengin juhlimaan
Mikan faijan BMW:n
Pyörät pyörii uudelleen
Vaikka on kaikki kohdallaan
Ei mikään ole ennallaan

Viimeksi kun tavattiin
Ramin kanssa kovaa tapeltiin
Nyt se mua selkään läimäyttää
''Nasta nähdä vanhaa ystävää''
Mika hiljainen on edelleen
Huhu kertoo että HIV:n
Se olis saanut vaimoltaan
Mutta kukaan ei kysy suoraan
Ja Lauri on nyt liikemies
Tekee miljoonia kukaties
Ei ennen juonut tippaakaan
Nyt ekana meistä sammaltaa
Ja kiroo paskaa elämää
Sanoo ettei jaksais yrittää
Ja kaikki ovat hiljaa
Harvinaisen hiljaa

Chorus

Kyllähän me hauskaa pidettiin
Kaikki vanhat mestat kierrettiin
Monia vaan ei ole enää
Nyt musarikin kasvaa heinää
Ilta arvoisensa päätöksen
Sai kun Rami iski huonon naisen
Toistemme perään huudeltiin
''Tämä täytyy tehdä uudelleen''
Viikko tästä eteenpäin
Mä Mikan kaupungilla näin
Kyyneleitä silmissään
Sanoi: ''Lauri hengen itseltään''
Se eilen löydettiin
Kuolleena Lauri löydettiin
Ei viestiä
Ei mitään

Chorus

Ei enää milloinkaan
Mikään ole ennallaan


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Taas tuli täysi viikko vietettyä suljetulla. Olo on kuin liejussa uitetulla kurjalla otuksella. Ikävä. 3:

Lyriikat

Poets of the Fall - Illusion and Dream

Look in my eyes I'll make you see
We're drifting aimlessly
Blind in a world of make believe

Hear them sing their songs off key n' nod like they agree
Buying the needs to be discreet

I've got no hand in matters worldly
I hardly care at all
What's going on fails to concern me
'Cause I'm locked behind my wall
But you know what drives me out
Out of my mind oh

It's whatever makes you see
Makes you believe
And forget about the premonition you need to conceive
The images they sell are Illusion and Dream
In other words dishonesty

If I speak ill please, humour me
Won't rant on endlessly
Just thought I'd try to make you see

It doesn't solve a thing to dress it, in a pretty gown
A stone will not need you to guess if, you're still going to drown
So you know what drives me out
Out of my mind, oh

It's whatever makes you see, makes you believe
And forget about the premonition you need to conceive
The images they sell are Illusion & Dream
In other words dishonesty

So can you name your demon?
Understand it's scheming
I raise my glass and say "Here's to you"

Can you chase your demon?
Or will it take your freedom?
I raise my glass and say "Here's to you"

I've got no hand in matters worldly
I hardly care at all
What's going on fails to concern me
'Cause I'm locked behind my wall
But you know what drives me out
Out of my mind oh

It's whatever makes you see
Makes you believe
And forget about the premonition you need to conceive
That the images they sell are Illusion and Dream
In other words dishonesty

So whatever makes you see
Makes you believe
And forget about the premonition you need to conceive
The images they sell are Illusion and Dream
In other words dishonesty
With silence comes peace
With peace comes freedom
With freedom comes silence


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Jane Siberry - It Can't Rain all the Time

We walked the narrow path,
beneath the smoking skies.
Sometimes you can barely tell the difference
between darkness and light.
Do you have faith
in what we believe?
The truest test is when we cannot,
when we cannot see.

I hear pounding feet in the,
in the streets below, and the,
and the women crying and the,
and the children know that there,
that there's something wrong,
and it's hard to belive that love will prevail.

Oh it won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall forever.

Oh, when I'm lonely,
I lie awake at night
and I wish you were here.
I miss you.
Can you tell me
is there something more to belive in?
Or is this all there is?

In the pounding feet, in the,
In the streets below, and the,
And the window breaks and,
And a woman falls, there's,
There's something wrong, it's,
It's so hard to belive that love will prevail.

Oh it won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall, your tears won't fall, your tears won't fall
forever.

Last night I had a dream.
You came into my room,
you took me into your arms.
Whispering and kissing me,
and telling me to still belive.
But then the emptiness of a burning sea against which we see
our darkest of sadness.

Until I felt safe and warm.
I fell asleep in your arms.
When I awoke I cried again for you were gone.
Oh, can you hear me?

It won't rain all the time.
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall forever.
It won't rain all the time
The sky won't fall forever.
And though the night seems long,
your tears won't fall, your tears won't fall,
your tears won't fall
forever.

Osasto numero X

Kylmä ja sateinen kesä lähenee loppuaan ja syksyn myötä palasin minäkin osastohoitoon. Koen päivästä toiseen samaa ahdistavaa tyhjyyttä, vaikka olisin rakkaideni seurassa. Välillä toivoisin, että sairastaisin jotain toista tautia, jotain... konkreettista? Fyysistä? Kuitenkin jotain selkeää minkä voi parantaa. On niin vaikeaa kun ihmiset kyselee mitä teen kun en kerran opiskele ja miksi en opiskele / käy töissä. En kaipaa ihmisten sääliviä tai paheksuvia katseita. En tiedä kumpi on pahempi, ihmiset joiden mielestä "mielisairaat" ovat vain laiskoja paskoja, vai ihmiset jotka suhtautuvat säälien ja surkutellen. Millaista suhtautumista sitten kaipaisin? En osaa sanoa.

Onneksi puolisoni käy vierailemassa lähes päivittäin, yksin on vaikea jaksaa täällä muiden sekopäiden seurassa. Toisinaan kaipaan eräälle toiselle osastolle, jossa olen ollut hoidettavana eri mittaisia jaksoja vuosien ajan, mutta tämä laitos on sen verran kauempana kotoa, ettei kukaan juuri pääsisi vierailemaan.

Kesä meni kohisten ja harmittaa ettei ehtinyt tehdä enempää. Ehkä sitten ensi kesänä, vaikka rahaa tuskin silloinkaan on ylimääräistä. Uskomatonta, että saan varmaan triplasti sen verran rahaa millä ennen pärjäsin opiskellessa, mutta johonkin se kaikki tuntuu katoavan silmänräpäyksessä. Tilapäinen työkyvyttömyyseläke joka maksetaan kuntoutustukena, takuueläke ja eläkkeensaajan asumistuki ovat tulonlähteeni, mutta silti tuntuu ettei raha riitä. Auto ja lemmikit syövät paljon rahaa, samoin sairaalahoito ja ehkä lääkkeetkin. Pitäisi varmaan laatia kunnon budjetti jos keskittyminen riittäisi siihen. Olen myös yrittänyt aloittaa kunnolla tarkasti ja runsaasti miettimäni romaanin kirjoittamista, mutta saa nähdä mitä siitä tulee.

Vuodet vieriä saa

 Juha Tapio - Vuodet vieriä saa

Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet
mitä haaveilen
Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut
Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?

refrain:
Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet
Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet
 
refrain

Päivän annos

Kohti kesää

Terapiaa, kotona istuskelua, terapiaa, kotona istuskelua... ja kesäkin tulee. Puolisoni ja muun maailman ollessa kesätöissä joudun oleilemaan paljon yksikseni kotona. Joku levon tarpeessa oleva työuupumuksesta kärsivä voisi ajatella että minullahan on varsin lokoisat oltavat yksikseni kotona, mikä ehkä olisi totta jos olisin terve ja kunnossa. Nykyisellään pääni on täynä järjettömiä pelkoja, pakkomielteitä ja ääniä, mikä aika hyvin estää lokoisan oleilun. Ja kaiken muunkin hyödyllisen toiminnan. Vaihtaisin mielelläni osia terveen työssäkäyvän kanssa että pääsisin eroon tästä ahdistavasta, pelokkaasta elämästä.

Tulevaisuus kammottaa enkä osaa nähdä itseäni paljon nykyistä kummemmassa asemassa.

Päivitetyt diagnoosit

Mitä maailma

Eikka musik - Mitä maailma

Mietelmiä

Elämä on normalisoitunut. Istun kotona enkä tee mitään. Pienikin tehtävä tai päätös ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta. Haluaisin äkkiä jotain tekemistä tyhjiin päiviin, mutta olen niin uupunut etten jaksa pitkään edes kirjaa lukea (mikä on kohdallani vakavaa, sillä lukeminen on yksi niistä harvoista asioista jotka rentouttavat minua). Olen viimeiset 3-4 päivää koittanyt hukuttaa itseni tequilaan ja kirkkaaseen viinaan, mutta niistä tuli odotetustikin vain paha olo ja leponexin kanssa puolittainen psykoosi. Kai se oli kivaa, vaikea sanoa kun en muista. Tiedänpähän olla vastedes ottamatta leponexin kera viinaa.

Olen miettinyt paljon tulevaa, että onko minusta mihinkään oikeaan ammattiin. Olen kiinnostunut aloista, joilta ei juuri työllistytä kuten kirjallisuus ja muut taideaineet, englantilainen filologia ja biologia. Yliopistomuotoinen opiskelu ei oikein sovi minulle, viihtyisin paremmin luokallisessa koulussa, niin pysyisi helpommin muiden tahdissa. Toisaalta arvostan maisterintutkintoa ja haluaisin maisteriksi jonain päivänä, mutta nyt minulla ei ole jaksamista moiseen... ehkä olisi helpompaa käytännönläheisemmässä koulussa.

Onneksi tässä on reilusti aikaa miettiä.

Fail

Sixx A.M. - Heart Failure

"When I think back on this life
I guess we were doing the best we could
And to look at us from the outside
I'm sure it seems somewhat romantic
but when you've tasted excess
Everything else tastes bland
Yeah, we had everything to lose
But we still lived like we were about to die
After all, we were the drug scouts of america

I've begun evaporating
Right before your eyes
I just keep regurgitating
My own demise

I miss today I miss the past
I miss my veins 'cause they've collapsed
A simple thought occurs to me

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And it's not derailing
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

As the blood is rushing
to my head
And from my wrists
I'm in love with all the things I know I should resist

And all the times you said to me
Your falling down ones destiny
A simple thought occurs to me

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And you're right there waiting
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

[Spoken]
Like I was saying
The look in the eyes of death
Was intoxicating
Taking it into our lungs
Laughing at ourselves
Where others would probably cry
And more importantly
I'm proud of this guy
Staring face to face with the demons
And not back down
Takes a constitution that most people just don't have
A life gets soiled with sex, drugs and rock and roll

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And it's not derailing
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing

I'm face down on the tracks
The train is coming fast
And you're right there waiting
It's not the first time
And this won't be the last
That my heart is failing"

Hei.

Välillä tunnen ikävää, en tiedä tarkalleen mitä kohtaan, mutta jotain puuttuvaa kai kaipaan. Metsän rauhaa, kostean sammaleen tuoksua sateella, lapsuuden pitkiä kesiä... kaupungissa haisee sateella, maalla sade tuo raikkaan tuoksun, ripauksen koivua ja märkää maata. Lapsuuden kesinä myös eräiltiin viikkokaupalla kavereiden ja perheenkin kanssa. Nykyään sellaisen rauhan saavuttaa aika harvoin. Mielialani on ilmeisesti kohentumaan päin kun pääsin osastoltakin, ja myös läheisten ystävieni silminnähtävä piristyminen kohti kevättä edesauttaa piristymistä, minun ja muiden. Muru myös jaksaa aina piristää minua, olen niin onnellinen että löysimme toisemme.

Hyvää kevättä!

Hukka

Terapeuttini sanoi tänään, että on hämmentynyt, eikä osaa lainkaan tulkita mitä minulle oikeasti kuuluu. Kieltämättä se saattoi olla alitajuinen tarkoitukseni, olla vaikealukuinen. Sellainen olokin minulla on, vähän sekava ja hämmentynyt. Kaipaan jotain, mutten tiedä mitä. Ehkä mökille.

All You Need?

 Michael Monroe - All You Need

"From the start I was a smart ass kid
Nothin' much I haven't tried and did
I used to think I was the center of it all
until reality called

I used to worry 'bout the money comin' in
Now I stick it in the charity bin
I used to whine and I used to complain, but we...
we've all seen a little rain

Take a look at the life you lead
What you got is all you need
The blind bleeding the blind in greed
What you got is all you need
What you got is all you need

Now I live in every moment of the day
I've got something they'll never take away
A lot of love and a little peace of mind
It wasn't hard to find

Take a look at the life you lead
What you got is all you need
The blind bleeding the blind in greed
What you got is all you need
What you got is all you need

I hid my life behind a wall and let no-one see me fall
I'm still here standing tall after all

Take a look at the life you lead
What you got is all you need
The blind bleeding the blind in greed
What you got is all you need
Take a look at the life you lead
What you got is all you need
What you got is all you need
What you got is all you need"

- - -

Paleface - Helsinki Shangri-La

"Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan
hurahuhhahhei, mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La

Hävitetään lepakot ja muutkin parasiitit
eduskuntatalon eessä roihuu makasiinit
halleluijahhei, huutaa nollatoleranssi
juhlii vartiointiliikkeet ynnä FPS

Yhteiskunnan yllä liehuu taantumuksen viiri
turvakameroilla luodaan pelon ilmapiiri
hurahuhhahhei, holhoava esivalta
putkaan tarranliimajat ja talonvaltaajat

Miksi kaikki tuntee Johanna maatalous-Tukiaisen
niin kuin kolmen sepän kodittoman romanialaisen
halleluijahhei, turhuuksien roviolle
se on Seiska päivää, Idols ynnä MTV

Pissiksillä luottokortit, valtavasti lainaa
unholaan on vaipunut jo Veikko Hursti vainaa
hurahuhhahhei, heitä pois ja osta uusi
Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö

Ja keväisin ne kodittomat sulatellaan jäästä
katkokävelylle mutta katkolle ei päästä
halleluijah hei, Suomen päihdepolitiikka
pamit, pervitiini, Subutex ja sunnuntai

Kurtse ynnä Puonti sekä Pynnönen ja Piippo
juolahtaakin mieleen Lahti, hemohes ja hiihto
hurahuhhahhei, vinkki miehen viskipullo
se on valeosto, vasikka ja KRP

Maamme maahanmuuttopolitiikka kusee omaan nilkkaan
jos Timo Soinin traumat takaa äänestyksen vilkkaan
hurahuhhahhei, oikeistopopulistit
Halme, Halla-Aho, Jörg Haider, Ku Klux Klan

Sekos AD/HD-instituutin aivosähköposti
kun Pekka-Eric Auvinen kakskakkosensa osti
hurahuhhahhei, Holmlundin haulikoille
lahtas Kauhajoen Matti toistakymmentä

Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan
hurahuhhahhei, mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La"

Koevapaus

Pääsin kotiin viikon koevapauteen, jos kaikki menee hyvin saan jäädä ja käyn vain tiiviisti avohoidossa tylsässä ryhmässä 3krt viikossa ja terapiassa 2krt viikossa ja vielä kerran viikossa verikokeessa. No jaa, vapaus se on pienikin vapaus.

21.-22.1.2012

Muru löysi siivotessa lapun, jonka kirjoitin sairaalassa ja luulin heittäneeni jo pois. Se menee näin.

"21.-22.1.2012

Olen pahoillani. Sattuu niin kovasti. "Olet nuori ja nätti tyttö." hokee yksi hoitajista. En ymmärrä, mitä väliä sillä on. Mielummin olisin ruma, vanha ja terve sen sijaan että olen nuori ja surullinen ja makaan sairaalan teho-osastolla väsyneenä ja syyllisyydentuntoisena. Miten saatoin tehdä tämän rakkailleni? Anteeksi. Yritin parhaani.

The game of life is hard to play
I'm gonna lose it anyway
The losing card I'll someday lay
and realize that I can't stay

 Pulssi monitorin litteällä, pikselöityneellä näytöllä nousee 144:ään kun kävelen askeleenkin. Mittarit alkavat ulvoa. Menen takaisin maate ja kuulen vain ilmastoinnin matalan hurinan ja puhetta hoitajien huoneesta. Ja satunnaisia etäisiä piippauksia. Toinen kertani teholla.

Sulka-pöllö, Luuttu-lammas ja Blot-mustekala ovat täällä seuranani.

Muutamaa tuntia myöhemmin pulssi huutaa 152 kun erehdyn nousemaan liian nopeasti. Lääkäri käy sanomassa että minun on jäätävä sairaalaan tarkkailuosastolle. Oli kuulemma vakava myrkytystila. Silti en päässyt pois. On niin paha olla. :( Vielä enemmän tunnen syyllisyyttä siitä mitä tein perheelle, ystäville (onneksi suurin osa ei tiedä) ja kullalle. :( Olen huono ja kelvoton luovuttaja kun en pysty elämään täällä."

Linnun kosketus?

Kuinka voi olla näin täynnä tyhjyyttä? Sitä on niin ylitsevuotavasti, ettei muulle juuri ole sijaa. Ahdistus surun kanssa kisaa, mutta voiton vie ei-mikään. Muiden kanssa eniten yksin. Viime yönä vuoteeni viereen tuli suuri lintu, kuin jättimäinen hanhi. Se näytti äkäiselta, mutta suljin silmäni ja kun avasin ne taas, lintu oli poissa. Tämä jälkeen tunsin muutaman kerran teräviä nokkaisuja kylkeeni, ne saivat minut säpsähtämään. Lintu oli kuitenkin poissa eikä ääntäkään kuulunut. Nukahdin melko pian sen jälkeen.

Keijun suru

 Chisu - Yksinäisen keijun tarina

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan"

---

Johanna Kurkela - Kulta pieni

"Miksi, miksi teit niin
väsyitkö elämän vaatimuksiin
mikset kertonut peloistasi
joita kannoit sielussasi
nyt kaikki on niin tyhjää
sanatonta ikävää
en vielä oikein edes ymmärrä
tätä kylmää pimeää

refrain:
kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliin
ja puhaltaa pahan pois
että kaikki taas hyvin ois
kulta pieni jos olisit jaksanut odottaa
niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa
lopulta pimeyden
miksi miksi teit niin
petyitkö unelmiin valheellisiin
sitä käsittää ei voi kukaan
miksi lensit tuulten mukaan
sä peitit taitavasti
jäljet kyynelten
ja kun en pinnan alle katsonut
niitä koskaan nähnyt en 
refrain

vk 9

Yhdeksäs viikko sairaalaa yhtäjaksoisesti lähti tänään käyntiin. Aistin taas että puhelin soi, vaikka se on äänettömällä ilman värinää tyynyn alla. Muistelen kotiinpääsyä, sitä miten käytävässä leijuva tärpätin pistävä haju muuttuu rappuja kiivetessä asteittain tunkkaisen tupakan ahtaaseen ja kypsentyvän lihan raadolliseen aromiin. Toivoisin kotiinpääsyä, vaikka ei minusta olisi siellä mihinkään. Maailmassa. Olen vuoden turhake - tänäkin vuonna.

Skandaali - Ei pysty

"
Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tavutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa".
Ehkä ne on oikeessa, katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikeen vai, oonko mä poikkeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kela varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
kato lumisade paikkaa.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.
refrain:
"Nouse jo ylös" ei pysty
"Oot sä menos duuniin?" ei pysty
"Siivoisit joskus" ei pysty
"Mee käymään lääkäris" ei pysty
"Hanki joku harrastus" ei pysty
"Nauttisit elämäst" ei pysty
"Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty
"No tekisit ees jotain" ei pysty
Taas yks näit päivii,
millä ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai muijaa johon tän kaiken vois purkaa.
Eilen kävin ulkona, kiskalt hakee pulloja,
olin sullomas niit bägii, mult kysyttii mil tuloilla.
Pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta,
Mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma.
Sukulaiset soittaa suuta, "Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda
Kaikki o hidasta, ehkä apuu sais viivasta,
Mut sitä varte pitä ensi päästä ulos himasta,
Mua varmaan säälitän, kuulen ääniä pään sisält,
En pysty tekemää mitää, en ees äänittää,
Kääntämää päätä tai käärimää sätkää,
Vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää,
refrain (2x)"

Murheellisten lainien maa

Pyhimys - Turhansien murheellisten lainien maa

Mä haluun puhu mun geeneist tai meiän kaikkien
Ne tekee meist eri meit ei esineit
Ku teevees vaik miten treenais
Nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku vaik esim Jenkeis
Selaan eri esitteit meenkö kesäl vesi teit
Vai lentämällä etelään ku stressi ei
Helpota kallos ainoo paikka maapallos
Jossa geenit käskee erittää on ne estävii eritteit
Se on tää mun kotimaa en eti kotii sopivaa muualt
Mut täält on välil pakko lähtee vittuun
Se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisäpotilaan
Tai mä tuun hulluks ku tääl hukun tähän itkuun

refrain:
Tää on tuhansien murheellisten lainien maa
Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kilpailukyky määrää
Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit
Ja vaikka onki epätoivonen einari se
Niin se einari ei narise

Kakskyt vuotta enää niin mä tarvin hiussiirteen
Se on perimässä mut mistä perin piirteen
Et elän ympäri vuoden marraskuuta
Tääl yhtä tuskan huutoo tääl mutten haluu muuttaa täältä
Jos en pysty duuriinko sit siirryn syrjään
Raiskasin göstan ja jiin nyt siirryn syrjään
Annan lissun itelleni kusen hautakivelleni
Pusken tuhat lainii mustaa arkusta nousen siivilleni
Lauta lahos lakanal jokat löytyy pakanalt
Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt
Näyttää vakavalt jälkikasvu lakanal
Ku vaimo löyty saunan takaa tai mökin takan alt
Tän pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt
Löytyy lallin henki kysyn miltä vaan kapakalt
Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial
Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal
Satuin syyttömänä syntymään mut syytettynä syntyjään
Syntejäni syynäsin ku näin valon
Vaik se oliki vaan lentokone päähän iski ukkonen
Jos kerran alat juomaan loppupeleis juot talon

refrain
 
Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi
Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin
Mut ei ollu yhtään teost jota ei voist lukee arvistki
Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää
Lapset kelaa kuka lohduttais nyytiä
Ne on vaan tahroja paperilla älä siis suutu
Ei meiän asiat niistä mikskään muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi
Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa

refrain

Broken

 Sentenced - Broken

I have come a long way where I started from
but I'm still not even close to where I'm going
(and now) I can no longer see the shine
that has been lighting up my way
I cannot feel its glowing

The fire in my heart is dying
and the zeal I had is gone

This path that I've chosen's a rocky one
Long, hard and frozen it has become
Each turn that I've taken on the way
has only led me back to Hell
I am dying down... growing weaker now
It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside

Why did I ever choose to go this way
The question I keep asking myself all the time
I guess it was my instinct for self-destruction
that pointed me down this way

The fire in my eyes is dying
and the dream I had is gone

This path that I've chosen's a rocky one
Long, hard and frozen it has become
Each turn that I've taken on the way
has only led me back to Hell
I am dying down... growing weaker now
It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside

Laulu hiljaisuden

Riipii, raastaa, satuttaa
jättää kankeuden jäseniin
jäseniin ja koko kehoon
löysin elämäni
sitten taas kadotin
Olen äänetön soitin
Kaatunut suolasirotin
liekit hiipuvan hiilloksen
ja sitten taas pakenen
jätän jälkeeni kaiken
myös huomisen
en edes tiedä ketä pakenen
soi kaikkialla laulu
hiljaisuuden.

Pois

Katselen ulkopuolelta, olen jo tipahtanut kyydistä. En tiedä kuinka selvitä tästä vyyhdistä. Toisaalla kaunis, toisalla onnellinen, ei koskaan täällä, tässä ja nyt. Aurinko on hävinnyt. Olkaa kiltit ja jättäkää minut rauhaan, älkää puhuko päässäni niin etten kuule omia ajatuksiani, älkää tökkikö, älkää puhuko junankuulutusäänellä. Antakaa minun olla. En kestä enää, tahdon pois, mutta en tahdo jättää ketään taakseni. Tilanne on vaikea, enkä tiedä mistä hakisin lohtua. En tahdo huolestuttaa rakkaita. Tahdon kulua, kadota.

Kiltit.

Jättäkää minut.

Paradise

Coldplay - Paradise (Peponi) African Style (Piano/Cello Cover) - The Piano Guys ft. Alex Boye

"When she was just a girl
She expected the world
But it flew away from her reach so
She ran away in her sleep
and dreamed of
Para-para-paradise, Para-para-paradise, Para-para-paradise
Every time she closed her eyes

When she was just a girl
She expected the world
But it flew away from her reach
and the bullets catch in her teeth
Life goes on, it gets so heavy
The wheel breaks the butterfly
Every tear a waterfall
In the night the stormy night she'll close her eyes
In the night the stormy night away she'd fly

and dreams of
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Para-para-paradise

Oh oh oh oh oh oh-oh-oh
She'd dream of
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Oh oh oh oh oh oh-oh-oh-oh

lalalalalalalalalalala
And so lying underneath those stormy skies
She'd say, "oh, ohohohoh I know the sun must set to rise" - -"

Ollakko vai eikö olla - ystävä

Olen löytänyt tehokkaan maahanpalautuskeinon jos elämä alkaa tuntua vähänkään liian helpolta. Luen viestejä ystävinäni pitämiltä ihmisiltä, jotka ovat katsoneet tarpeelliseksi ei-niin-hienovaraisesti vihjata kirjoituksillaan kelvottomuudestani, itsekkyydestäni ja monista muista vähemmän hohdokkaista ominaisuuksistani. Olen pahoillani jos olen tuottanut pettymyksen. Ei, tämä ei tarkoita ketään yksittäistä ihmistä, olen nimittäin niin onnekas että minulla on ympärilläni paljon maahanpalauttajia, jotka eivät salli minun unohtaa paikkaani risukasan pohjalla. Oikeastaan mielestäni minua haukkumaan ja manaamaan vaivautuneet ovat minulle läheisempiä kuin täysin piittaamattomat ystävät, sillä tiedän olevani ihmisenä aika surkea. En harrasta itsesääliä, perustan arvioni ainoastaan ympäristön palautteeseen ja omiin ansioihini (ansiottomuuteen).

Luulin tänään olevani pitkästä aikaa hyvällä tuulella kun kävin kahden itselleni tärkeimmän ihmisen (puolisoni ja parhaan ystäväni) kanssa teatterissa, mutta heti takaisin sairaalalle tultuani eksyin internetin ihmemaailmaan ja tipahdin takaisin todellisuuteen.

Täällä lukon takana sen huomaa miten vähän rakastamasi ihmiset sinusta välittävät. Se varmaan masentaisi, ellen olisi ja valmiiksi aika pohjalla.

Kevät

Kevät
jäljelle jää musta maa
musta sielunmaisema
mustan auringon valaisema
vapinaa ja värinää
loittonevat katseet
samansuuntaiset haaveet
kuljemme portista
uudelleen ja uudelleen
naurahtaen toisteisuudelleen mutta siltikin
yhä uudelleen
vesi valuu yhteen puristettujen sormien lomasta
kaiverran jäästä patsasta.

Päivän renkutukset

Tundramatiks - Yhdes astellaan

"- - Voit tunkeilijoina kai kohdella /
ja vieraina katsella /
voit sylkeä päälle ja puistella /
mut täällä yhdessä astellaan

Hyväksyntää emme kaipaa /
eikä pahennusta aiheuttaa /
meistä ei muodostu uhkaa /
vaikka pelkoa saa aikaan - -"

...

Goldfinger - Get Away

Loinen

Tänään aamulla minut johdotettiin laitteeseen joka tallentaa 24 tuntia sydämen ääntä, sillä sydänfilmissä oli vähän jotain häikkää. Kävin kaupungillakin pyörähtämässä johdot kiinni, oli ihan piristävä päivä. Tulevaisuus mietityttää aina ajoittain, sitä miettii millaista työtä pystyisi puolikuntoisena tekemään. Pahin painajaiseni (yksi niistä) on että minusta ei koskaan tule työkykyistä vaan kelvoton surkea juotikas joka loisii yhteiskunnan varoilla...

Madhouse

Away In A Madhouse

Away in a madhouse, confined to my bed
From visions and nightmares that filled me with dread
The Doctor has sweetly inserted a probe
To sever completely my prefrontal lobe

Electroshock therapy, mind-numbing pills:
They change my behavior to cure all my ills
I love Arkham Asylum, my own padded cell
I'll stay here forever, for outside it's Hell

Kehen sattuu

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

[Apulanta - Koneeseen kadonnut]

Omenapuu

Oijoi. Useampi erinäinen ihminen, joille olen uskonut tämän blogin osoitteen, on ottanut yhden aikaisemmista runoelmistani itselleen osoitettuna, vaikka en sitä kirjoittaessa tarkoittanut kenellekään ihmiselle osoitettuna. Sellaista kai sattuu kun kirjoittaa, no, mitä sattuu. Osastomme uusissa tiloissa on potilashuoneiden ovissa ikkunat, mikä häiritsee untani suunnattomasti ja tekee oloni levottomaksi kun jatkuvasti ihmiset kävelevät ikkunan ohi ja tuijottelevat sisään. Kaikkia valojakaan ei saa sammuttaa, edes yöksi, että hoitajat näkevät huoneisiin. Minua tällainen käytäntö hermostuttaa. Olen ollut kovin huolissani siitäkin, milloin pääsen osastolta kotiin ja että onhan se varmasti ennen kesää... ei olisi kiva viettää kesää laitokseen teljettynä kun murullakin on vapaata ja voisimme tehdä yhdessä kesäisiä asioita, kuten mökkeillä, eräillä, uida ja syödä kesäisiä ruokia.

Tulevana viikonloppuna käymme katsastamassa yhden asunnon josko tahtoisimme muuttaa sinne ensi kuun alusta, ja mikäli emme tahdo, pyydämme uutta asuntotarjousta. Tarkoitus olisi päästä muuttamaan kerrostalosta rivitaloon vähän mukavammalle seudulle kuin missä nykyinen asunto on. Toivottavasti tämä ensimmäinen tarjottu paikka olisi sopiva niin ei tarvisi miettiä sitäkään kiireellä huhtikuun lähestyessä.

Minulle on kirjoitettu lausunto vuoden loppuun asti kelan etuuksia varten, mutta ajatus syksyllä kaiket päivät yksin kotona lojumisesta suorastaan kauhistuttaa... kaikki sanovat että "hoidat itsesi kuntoon blaa blaa blaa" mutta kukaan ei ymmärrä miten vaikeaa se on jos ei ole mitään mielenvirikettä eikä mitään saavutettavia tavoitteita.

Takaa-ajo

Herään kolmatta kertaa tänä yönä, koko ajan samaan jatkuvaan monimutkaiseen painajaiseen. Tästä unesta saisi hyvän novellin. Olen koko ajan näkevinäni vilahduksia oven lasin takana ja kolkon sairaalahuoneeni lattialla. Kellon hakkaava tikitys pureutuu luihin asti. Välillä on kuin ilmakin huhuilisi epämääräistä eteeristä ääntään. Haluan kotiin. PS. päivitetty puhelimella.

Loma tuli loma meni

Hiihtolomani sairaalasta loppuu nyt vähän kesken, kun eivät halunneet antaa kokonaista viikkoa. Menen huomenna takaisin osastolle ja perjantaina pääsen toivottavasti vielä kotiin lomaa jatkamaan. Olimme vanhempieni luona toisella paikkakunnalla sekä mökillä keskellä lapin kaunista luontoa. Melkein unohdin hetkeksi miten kurjaa elämä on... mummi-raasu oli ollut huolissaan kun ilmeisesti perheeni katsoo tarpeelliseksi säikytellä sukulaisia tiedolla sairaalassaolostani. Itse olisin tyytyväisempi jos mahdollisimman harva tietää hullujenhuoneella majailustani.

Kaipaisin lomaani vielä edes muutaman ystävän tapaamista, mutta eiköhän sekin hoidu tulevina viikonloppuina, jokusen viikon päästä myös Helsinkiläinen hyvä ystäväni on todennäköisesti tulossa kylään mahd. koirineen, odotan sitä innolla. Ensi viikolla teatteriin katsomaan Rikos ja rangaistus murun ja parhaan ystäväni kanssa.

Nyt olemme junassa.

Oodi sille mustalle asialle

Kalmiston kylmä katseesi
sytyttää suhinan sisälläni
kuvin koskettelet kyyneleeni
soljumaan syvältä solmuista

kappaleet karmean kertomuksen
selität sopivan sievästi
korvilleni kauhistuksen kabinetti
sinun suloiset sanasi
kohmetta kylvävät kehooni

suo suljuinen seuraa
kulkuasi kuun keveydellä
saanhan saatella suudelman
kohti kasvojesi kolosia
särmikästä sekoitusta suolenpätkiä
kaiken kattavaa kauneutta
syvän sinistä surua

kärsivien kokeilevaa rakkautta.

Sairaus

Mikä on kaiken palkka
ellei tyhjyys sisälläni
Lukemattomien koskien kuohut
Satojen soiden silmät
Käärmeen kylmä kylki
Astelen kankaan halki
Kävelen elämäni auki
Minut tappaa vielä
tämä viheliäinen tauti.

What is the pay of everything
if not the emptiness inside me
The foam of countless rivers
The eyes of hundred swamps
The cold side of a snake
I step across the canvas
I walk my life open
It's gonna kill me
this damned disease

Tyhjiä lauseita

"Kyllä me autetaan sitten sairaalakuluissa."
"Tulen/tulemme käymään joku päivä."
"Onneksi olet vielä elossa."
"Tehdään taas pitkästä aikaa jotain hauskaa yhdessä."
"Nähdään huomenna/ensi viikolla/ensi kuussa."
"Kyllä me autetaan."
"Kyllä me välitetään."

Eilen illalla tunsin ikään kuin jonkun läsnäolon huoneessa, mutten nähnyt mitään. Tunsin muutaman kosketuksen, mutta ne olivat hentoja ja vaarattoman tuntuisia. Kuka lienetkään, ei päästänyt ääntäkään. Toisinaan haaveilen elämästä, toisinaan kuolemasta. En osaa sanoa kumpi toisi sen oikean sisäisen rauhan. Parantuminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Aion vaihtaa tänään puhelinnumeroni, ja antaa uuden vain niille, jotka sitä oikeasti käyttävät. Olen luottanut liikaa ihmisiin. Tästä lähtien turvaan vielä tiukemmin vain oikeasti läheisiin.

Tööt tööt

Olin taas viikonlopun kotilomalla, eräs ystävämme kävi kylässä ja sunnuntaina intouduimme jopa harrastamaan vähän liikuntaa. Jalkani ovat vielä hieman kivuliaat, mutta tiedänpähän ainakin liikkuneeni. Nyt olemme olleetkin poikkeuksellisen paljon menossa, en ole varma johtuuko se siitä että yritän uskotella itselleni että kaikki on hyvin, vai siitä että toiminta oikeasti piristää minua. Sen ainakin tiedän, että täällä osastolla on kuolettavan pitkästyttävää ja mikä tahansa tekeminen olisi parempi kuin täällä tyhjän panttina lojuminen. Uusi lääkkeeni on varmaan alkanut vaikuttaa, äänet ovat olleet poikkeuksellisen paljon hiljaa, eikä näkökentässäkään ole paljoa ylimääräistä... ikävänä sivuoireena jatkuva huimaus ja väsymys, mutta toivottavasti tämä tästä vielä tasaantuisi.

Toivoisin edelleen, että joku ystävistäni ilmoittelisi itsestään ja tulisi vaikka piristämään päivääni käymällä täällä. Onneksi kulta sentään käy melkein joka päivä, ja lisäksi kirjoittaa joka päivälle kauniin kirjeen, jonka voin sitten illalla lukea. Tykkään tarinoista, ja kirjeistä.

Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua

Disco - Aurinko laski

Rakastin sinua
Toivon, että muistat sen
Kuinka rakastin, vain kaikkea muuta vihasin
Niin tunsin vaikka hymyilin
Kun uudet aamut toivat uudet pettymykset tullessaan
Vaan sinuun pettynyt en yhtä kertaakaan
Anna ajan mennä, ehkä saavut luokseni
Mutta älä kiirehdi minun vuokseni

refrain:
Aurinko laski aikoja sitten
Painui maille Aurinko
Missään ei mieltä, kun ei se sieltä noussut
Päätin minäkin jo leikin lopettaa
Rakastan sinua, mutta mitään muuta en nyt jaksa rakastaa
On vieraita vietit, toiveet, tulevaisuus, myöskin tämä maa
Heitän maskin pois ja silloin vähän jää
Kipu etääntyy ja viimein häviää

refrain2:
Aurinko laski aikoja sitten
Painui maille Aurinko
Missään ei mieltä, kun ei se sieltä noussut
Jäi vain ahdinko

refrain
 
Leikin lopettaa... (2x)
Näin yhden päätöksen tekee ihminen
Ei muuta tuumia siksi osaan sen

refrain2
 
refrain

Pain_t

 

Leave me alone

or don't

Inside it's just plain

cold.

Perfect

Perfect by Glee cast

"Made a wrong turn
once or twice.
Dug my way out,

blood and fire.
Bad decisions,
that's alright.
Welcome to my silly life.
Mistreated, misplaced, misunderstood!
Miss "No way, It's all good", it didn't slow me down
Mistaken, always second guessing, underestimated!"

Kymppilinja - Äänetön kuolema

 Kappale youtubessa

"Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä.
Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas.
Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.

refrain:

Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Pitää huomaa millon noustaan, millon kaadutaan.
Ilman tukea on vaan niin vaikeeta nousta aamulla.
Tää on niille jotka ääntään tuskin saa,
miks moni teistä haluu jäädä tuskissaan,
Niin se pelko vaan kääntää kulkijan,
joit ei kukaan meistä täältä tunnista.
(2x)
 
Vedä henkee ja puhalla, ja puhu omal luvalla.
Kun sinetit sun huulil rikkoo pääs, auttaaks burana.
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet,
meet harmaan kiven läpi, tai sit kidut ja vaimenet.
Puhu suus puhtaaks, muuten sä oot vaarassa.
Luottamus on pysyvää, eikä kaksnaamasta.
Ruokaa sä saat kaupasta, vettä sä saat kraanasta.
Ystävyydet kiven alla, rakas suolan haavassa.
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri.
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.

refrain
 
Ongelmii pään sisäl, poljettiin päin niitä.
Nyt sängys makaa nuori mies, pitkin päiviä.
Kadonnu mielenkiinto, hävinny kiinnostus.
Toinen käsi nojaa tolppaan, toinen käsi kii kossus.
Miten täs käy, on helppo arvata sunki,
jos elämässä on kolme päivää, känni, darra ja duuni.
Mies juoksee karkuun tulevaisuus perässään.
Et pääse pakoon ittees kannat menneisyyttäs selässä.
Kattopellit irtoaa, vesilasi myrskyää.
Mies pysyy paikallaan, päivät pyörii ympyrää.
Hullut päivät 24/7, seuraus on teon hinta ja ilman kuitteja eletään.

refrain"

Hautajaismusiikki

"- - Ryhmät syntyy, tyhmät kysyy, heikot tarvii apuu,
Kaatuu katuu, kaikki katuu joskus ja haluu takas alkuu,
Ku muil on tutkielmii, mul o muistelmii ja mustelmii,
Toinen toistaa mustempii, mu vihkos musteel kii - -"

"- - Taistelin pahaa oloo vastaa, loppuu asti
Opi lukee karttaa oikei ja se ei venaa vikal rastil
Tää on sitä mikä saa tarttuu aseesee
Tää on sitä mikä saa tottuu vaikeesee
Nii kauan ku eletään, tiedetään miten pelätä - -"

- Skandaali - Hautajaismusiikki

F32.2, F41.0 ja F20.9

Useat ystäväni tietävät, että olen osastolla, ja olen myös hienovaraisesti kysellyt, josko joku haluaisi tulla tänne käymään, mutta tuntuu että ketään (puolisoani ja vanhempiani lukuunottamatta) ei oikein kiinnosta tulla tapaamaan minua. Olisi piristävää, jos joku ilmoittaisi ihan itsenäisesti, että haluaa tulla, sen sijaan että pitää pyytää eikä siltikään haluta tulla. :'( Yritän purkaa turhautumistani kirjoittamalla kahta blogia (tätä nimettömänä ja toista omalla nimellä) sekä yhtä vanhanaikaista "konkreettista" päiväkirjaa. Tämän blogin pyrin pitämään hoitoon ja sairastamiseen liittyvänä, nimelläni pitämäni blogin muuhun arkeen liittyvänä ja paperipäiväkirjaan kirjoitan henkilökohtaisempia asioita (sitä ei lue kukaan itseni lisäksi, se toimii samalla myös muistikirjana tärkeille asioille ja muille päähänpistoille).

Huomenna pääsen taas lauantai-sunnuntai -lomalle, ensi viikolle lupailtiin jo perjantai-sunnuntai -lomaa. Olisin toivonut että voisin olla vapaalla koko hiihtolomaviikon, mutta se ei kuulemma ole mahdollista... kovasti on kyselty lääkkeen vaikutuksista, mutta pahoinvoinnin, huimauksen, lähinäön ajoittaisen sumentumisen ja pulssin rakettimaisen nousun lisäksi en ole vielä havainnut vaikutuksia. Paitsi ehkä väsyminen, saan helpommin unta iltaisin, mikä on hyvä. Toisaalta haluaisin kotiin täältä, toisaalta en pidä kotia kovinkaan kotoisana ja etsimme tässä kevään muttaa uuden asunnon syrjäisemmältä paikalta. Kodin tuntuminen kodilta edesauttaisi toipumistani melko varmasti.

Tuntuu, että olen suurimmalle osalle ystävistäni yhdentekevä, sen verran harvoin kukaan soittelee tai kyselee kuulumisia. Se tekee minut surulliseksi, koska välitän ystävistäni paljon. Suljetut seinät ja hoitajien äkäinen ja kyttäävä asenne ahdistavat ja tekevät olon hermostuneeksi. Haluaisin avo-osastolle.

Tämänhetkiset diagnoosit: F32.2, F41.0 ja F20.9.

Toiveita

Tänään kaikki maistuu taas homeelle. Ruoka, karkit, ilma... muuten on ollut aika hiljasista, ehkä lääke sittenkin tepsii. Parantaa minut, tai sumentaa kuudennen aistini. Lääkkeen sivuvaikutuksiin aloitettiin pahoinvointilääke ja betasalpaajat. Kelasta soitettiin ja kyseltiin sairasloman mahdollista kestoa. Nyt on kevät ja aika hakea koulutusohjelmiin, en vain tiedä, mihin kouluun pystyisin. Rikoin myös uudenvuoden lupaukseni siitä, että saan opintoja kunnialla eteenpäin, ja omaa projektiani myös. En ole saanut aikaiseksi kumpaakaan. En ole vieläkään ilmoittanut luennoitsijoille, etten pääsekään osallistumaan kursseille. Kai toivon salaa, että pääsisin pian pois ja että pystyisin käymään koulua.

Olen tehnyt leppoisan terapeuttini innoittamana listaa asioista, jotka voisivat palauttaa elämänhaluni. Turvallinen oma koti joka ei ole kerrostaloasunto betonilähiöstä, harrastus tai pari ja mielekkääksi kokemiani haasteita (esimerkiksi uusi opiskelupaikka).

En ole kovinkaan toiveikas näiden asioiden etenemisen suhteen.

Viikonloppuloma

Olin viikonloppulomalla sairaalasta lauantaista sunnuntaihin. Lauantai meni rauhallisesti kotona, niin oikeastaan myös sunnuntai lukuunottamatta iltaa, jolloin kävimme elokuvateatterissa katsomassa hauskan leffan. Kiitoksia mukana olleille hyvästä seurasta! Sairaalan arkeen on tylsä palata, vaikka jo huomiselle sain kaupunkilomaluvan, että käydään ystävänpäivän kunniaksi kullan kanssa kahdestaan syömässä.

Mietin aina toisinaan, mihin suuntaan haluaisin elämässä lähteä. Ensiksi pitäisi saada kunnollinen oma koti, rivitaloasunto tai kaikkein mieluiten pieni omakotitalo (vuokralle). Voisin nyt kevään haussa hakea toiseen kouluun, mutta ehkä odotan jotain mystitstä parempaa vointia ennen kuin palaan opintojen pariin. Meinaa loppua katseltavakin melkein kesken kun kaiket päivät makoilee ja tuijottaa ruutua.

Leponex on hoitoannoksessa viimein ensi perjantaina, sen jälkeen voi vain odotella milloin ikävä sivuoire pahoinvointi menee ohi ja tuleeko positiivisia vaikutuksia.

Puhalla kynttilä

Huomenna ensimmäistä kertaa viikkoihin olen yötä kotona enkä sairaalassa. Odotan hiukan ristiriitaisin tuntein, toisaalta on kiva päästä kullan viereen nukkumaan, mutta toisaalta en jaksaisi oikein kenenkään seuraa paria tuntia pidempään. On niin raskasta jutella, hymyillä, nauraa... mikään siitä ei tunnu aidolta, vaikka kuinka vakuuttelisin itselleni, että kaikki on hyvin. Minusta tuntuu välillä, että pehmolelutkin katselevat minua syyttävästi sängynlaidalta. Hyrr... kylmiä väreitä. Mietin joskus menneitä vuosia, lapsuudesta muistan aika vähän ja hatarasti, ja lähinnä satuttavia asioita, mutta viimevuosista luulisin muistavani hiukan enemmän. Ainakin vielä toistaiseksi. Olisi hienoa voida sanoa, etten kadu mitään mitä olen tehnyt, mutta niin ei ole. Olen satuttanut ihmisiä, myös minulle kaikkein tärkeimpiä. Voisinpa ottaa osan siitä takaisin... muistini kieltäytyy tekemästä yhteistyötä, alitajuisesti en haluakaan muistaa mitä kaikkea olen sanonut tai tehnyt, eivätkä tietyt asiat palaa mieleen vaikka miten yrittäisin.

Olen kynttilä, joka hiljalleen palaa loppuun. Palaminen sattuu, ja toivon, että lakkaisin vain hiljalleen olemasta, mutta niin ei käy. Jonkun on puhallettava liekki sammuksiin.

Muistan, miten sinua aina ärsytti kun sormeilin hiuksiasi, ja joskus saatoin sanoa pahasti, mutten tarkoittanut loukata. Uudet asiat hämmentävät minua... niin sinäkin, ja kauniit hiuksesi. Et koskaan lakkaa jollain oudolla tavalla hämmästyttämästä minua aina vain uudelleen. Olen pahoillani, että satutin sinua. Asiat hakevat tasapainoa. Itseni kohdalla sitä ei ole vielä löytynyt, mutta jotain on silti löytynyt - perusta, joku jonka kanssa jakaa ihan vain arki. Toivottavasti sinäkin saat vakautta elämääsi ja vaikkapa sen haluamasi koulupaikan.

Kello soi, on aika mennä ottamaan lääkkeet.

Tämä ja ne muut todellisuudet

 Total Eclipse of the Heart

Kulttuuripäivä, kävimme sivistämässä itseämme puolen osastoa voimin. Nähtiin siellä myös kullan kanssa, ja kuljimmekin enimmäkseen kahdestaan. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta ilmeisesti hoitajilla oli johonkin (takaisin osastolle?) kiire. Sain myös hankittua lisää salmiakkia, mikä on hyvä, sillä vieroitusoireita alkoi jo ilmetä ja verenpaineet sukeltavat aina vain alas. Viime mittauksessa yläpaine oli 89 ja alapaine 63. Lisäksi uusi lääkkeeni, joka on vielä nostossa, aiheuttaa päivittäistä pahoinvointia ja huimausta.

Miltä tuntuu sairastaa skitsofreniaa? Kaikkien "skitsojen" oireprofiili on erilainen, joskus hyvinkin poikkeava, mutta tyypillistä on epätavalliset ajatuskulut ja vaikeudet erottaa "harhoja" "todesta". Itse muotoilisin sen pikemminkin vaikeutena erottaa tämän todellisuuden asioita muiden todellisuuksien asioista. En usko että kuulemani äänet ovat vain kuvitelmaa, vaan uskon niiden tulevan jostain toisesta paikasta. Sama koskee muitakin "harhoja", näkö-, maku-, haju- ja tuntoharhoja. Tieteellisesti ne kai selitetään aivojen liiallisella dopamiinitoiminnalla.

Haluaisin johonkin turvallisentuntuiseen metsäiseen paikkaan hyvällä porukalla, ja toivoisin kesän jo tulevan. Voisi tehdä vaikka pienen viikonloppuvaellusreissun teltat mukana... olen kovasti miettinyt mistä saisin vielä jotain positiivista tunnetta irti, ja eräilyn lisäksi hevoset ovat kotoisen rauhoittavia. Ja jollei inspiraationi olisi pahasti hukassa, vesivärit ja kirjoittaminen voisivat myös toimia. Lukeminen vaatii sellaista keskittymistä, mitä en useinkaan enää löydä itsestäni. Toivoisin tämän menevän parempaan suuntaan.

"Jumala parantaa"

Pitää pyytää kultaa tuomaan minulle jonkinnäköiset kuulokkeet, sillä tämä huoneeni jakava virrenveisaaja menee nukkumaan kello 20.00... mikä tarkoittaisi, etten enää voisi kuluttaa pitkiä iltoja katsomalla erinäisiä sarjoja tietokoneelta. Erehdyin kysymään "kämppikseltäni" voiko munuaisen vajaatoiminnasta parantua, ja vastaushan oli tietysti että "voi, jos jumala parantaa". Kommentoin että "ai jaa.".

(edit: oli pakko lisätä otsikkoon sitaatit...)

"Saanko laulaa yhtä virttä?"

Argh! Huonekaveri. Kysyy saako laulaa virren. Laulaa ainakin kymmenen eri virttä, mm. "ota Jeesus rakkahin suojaks koti kallehin" ja "mä taimi olen sun tarhassas" jne. Olen sanaton. O_O' En viitsi kommentoida mitään, laulakoon vain. Toivottavasti hiljenee yöksi. Miten minusta tuntuu, että enemmistö näistä hullujenhuoneen asukeista on hartaita kristittyjä? Viime syksynä sain kunnon saarnat helvetin tulessa palamisesta ja muusta kivasta mikä on seurausta siitä etten seuraa jotain ihmeen jeesusta jostain kivikautisesta, väkivaltaisesta ja hirvittävästä kirjasta.

Et saa, ei. Olisimpa vastannut noin, mutta ei, en osaa edelleenkään sanoa "ei". Nyt olen tuomittu kuuntelemaan virsiä milloin nyt huoneeni jakava uskonnollinen henkilö sattuu olemaan laulutuulella. Toivon, että jos en kommentoi enkä rohkaise tätä veisaamista millään tavalla, se loppuisi piakkoin... huoh.

Sekavat ajatukset liikkuvat mielessäni, mietin kuuleeko kukaan ikävääni. Tunteet ovat omituisia takiaisia, jotka roikkuvat minussa eteenkin silloin kun haluaisin päästä niistä eroon. Toivomani tunteet kuten onnellisuus ja itsevarmuus eivät juuri näyttäydy päivittäisessä elämässäni, kun taas ei-toivotut tunteet kuten ikävä, epävarmuus, ahdistus ja pelko ovat jatkuvasti läsnä. Ikävöin ystäviäni ja kaikkea mitä olemme tehneet yhdessä, ja suren sitä, että nykyään pidämme yhteyttä niin harvoin... ja silloinkin kun pidämme, on kyse yleensä pintapuolisista keskusteluista teekupposen äärellä.

Nyt loppuivat virret vähäksi aikaa kun niiden laulaja päätti soittaa puolisolleen. Parempi näin. 

Suunta

Tänään oli hoitoneuvottelu, ja sain ensi viikonlopuksi luvan yöpyä kotona yhden yön. Vähän valehtelin niiden itsetuhoisten ajatusten ilmenemisestä, mutta se tuskin haittaa kun en kuitenkaan ole aikeissa toteuttaa mitään itsetuhoisia impulsseja. Seuraava isompi hoitoneuvottelu on maaliskuun alulla... eli ainakin siihen asti minua pidetään täällä. Hmm. Uusi lääkkeeni aiheuttaa ikävästi voimakasta pahoinvointia muutamaksi tunniksi alkaen noin tunnin sisällä lääkkeen ottamisesta. Sairaspäivärahahakemus on jo laitettu matkaan, nyt vain odotellaan millaista rahaa sieltä saa vai saako mitään. En ole vieläkään saanut aikaiseksi lähettää luennoitsijoille viestiä että en tulekaan kurssille.

En tiedä varmasti mihin suuntaan asiat ovat menossa, mutta lienee parempi että keskityn psyykkisen tasapainon etsintään nyt joksikin aikaa ennen kuin palaan opintojen pariin. Viime viikkoina on toistunut päivittäin omituinen ilmiö seinässä... näen välillä "tyhjällä" seinällä ikään kuin TV-ruudun ja kuulen selkeästi dialogia, mitä tässä "ohjelmassa" käydään. Se ei varsinaisesti pelota tai ole mitenkään uhkaava, mutta on se vähän hämmentävää kuitenkin. Eteenkin kun liikkuva kuva saattaa näkyä seinällä useita minuutteja kerrallaan. Enemmän häiritsee iltaisin kuuluvat erilaiset äänet sekä haamukosketukset.

Näistä ehkä tarkemmin joskus, ajatus ei juuri nyt pysy kasassa.

Viikonloppuvapaat

Sain "päivälomaa", niin kuin sitä täällä kutsutaan, lauantaille ja sunnuntaille tänä viikonloppuna. Ihmisjoukoissa oleminen ahdisti eteenkin lauantaina kun olimme puolisoni kanssa liikekannalla, ja tänään yllätti pieni kuume ja flunssainen olo... onneksi iltaa kohden kuume laski ja muutkin flunssan oireet ovat pysyneet kohtalaisesti kurissa. Tänään muistin, että minulla on alle neljän kuukauden verran sairaslomapäiviä käytettävissä, sen jälkeen joudun hakemaan jotain toista tukea jos en ole vieläkään opiskelukunnossa, väliaikaista työkyvyttömyyseläkettä ehkä. Tuntuu poikkeuksellisen kurjalta olla työkyvytön näin nuorena. Tavoitteena kuitenkin olisi viimeistään parin vuoden päästä pystyä täyspäiväiseen opiskeluun.

Kotona käyminen valaisi minua sen verran, että havaitsin osastohoidon olevan tähän väliin sittenkin aika tarpeellista. Itsetuhoiset ajatukset valtasivat mieleni suunnilleen heti astuttuani ovesta sisään. Oli muutenkin sekava olo, ja on edelleen. Huominen hoitoneuvottelu mietityttää. Lisäksi yritän miettiä opintojeni tulevaisuutta, ja yleisestikin omaa tulevaisuutta. Tuntuu jokseenkin synkeiltä nämä asiat.

Tuntematon potilas

Aina samat lupaukset: kyllä sinä nyt tämän hoitojakson aikana tulet parempaan kuntoon ja voit taas palata normaalielämään, kyllä tämä lääke varmasti auttaa, kyllä samoista asioista sataan kertaan puhuminen helpottaa oloasi ja kyllä tällainen hengitysharjoitus tehoaa paniikkiin ja pelkoon. Olen mennyt huonompaan kuntoon, en enää kykene opiskelemaan lähes ythään (mikä on raskasta koska opiskelu oli aika pitkään elämäni mielekkäimmäksi kokemani sisältö), mikään lääke ei tähän asti ole auttanut satunnaisesti tarpeeseen ottamieni rauhoittavien (Alprox/Xanor ei-depot) ja nukahtamislääkkeiden (Tenox) lisäksi, puhuminen aina vain uusille minua huonosti ymmärtäville tuntemattomille ei helpota oloani, ja kun paniikki alkaa syntyä, on aivan turha yrittää mitään hengitystemppuja ja rentoutusmusiikitkin lähinnä hermostuttaa.

Olen siirtynyt laitoksesta toiseen ja kolmanteen, ollut avohoidossa kolmella eri paikkakunnalla ja tavannut näin pikaisesti laskien ainakin yli yhdeksää eri psykiatria ja muutamaa psykologia. Tilanteeni ei ole helpotttunut, vaikka elämässäni on nyt paljon ihmisiä, joista välitän. Pelko, ahdistus, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet seuraavat minua kaikkialle. Tuntuu pahalta kun ei voi tehdä mitään vastineeksi rahallisten tukien (kela, sossu, sukulaiset yms) vastaanottamisesta. Vaihtaisin kaikki ilmaiset rahat psyykkiseen terveyteen, opiskelisin itselleni hyvän ammatin ja kävisin töissä... jos terveyttä siis voisi ostaa.

On sellainen surkea ihmisraunio -olo tänään.

Kahleiden kolistus

Sain toimivat rauhoittavat lääkkeet takaisin listalle (tarvittaessa otettaviin), ja olo on heti paljon turvallisempi. Tiedän, että voin tilanteen vaatiessa viedä pahimman terän paniikki- ja ahdistuskohtauksilta ottamalla lääkkeen. Suljettu osasto tuntuu edelleen ahtaalta ja passiivis-aggressiiviselta paikalta, mutta olen hieman tyytyväisempi kun sain luvan olla tämän viikon lauantain ja sunnuntain kotona kunhan tulen takaisin iltapalaan mennessä. Ajattelin, että olisi hyvä aika käydä uimassa / teatterissa / ravintolassa syömässä, tai vaikka kaikissa kolmessa. Vanhempani ovat tulossa hoitoneuvotteluuni maanantaina, ja se vähän jännittää. Koulun keskeytyminen toistamiseen harmittaa todella... on syyllinen ja yhteiskuntakelvoton olo.

Olen enenevässä määrin alkanut kuulla päässäni mitä merkillisimpiä dialogeja välillä englanniksi ja välillä suomeksi, pääosin saan selvää puheesta ja joskus jopa näkökenttään ilmestyy esimerkiksi tyhjään seinään ikään kuin TV-kuvaa meneillään olevasta dialogista. Tätä enemmän ovat häirinneet makaaberit kuvat, joita joku omituisella tavalla tuntuisi pakottavan mieleeni - puolikkaita ja silvottuja ruumiita, elävältä mätäneviä ihmisiä ja eläimiä, silmien irtoamisia silmäkuopista ja sen sellaista. Nämä kuvat ovat kovin todentuntuisia ja pelottavat eteenkin iltaisin ja pimeässä. Toisinaan tunnen kosketuksia ihollani, eteenkin selässä, olkapäillä ja jaloissa. Sellaisia lujia napautuksia tai jopa kiinni tarttumista, usein säpsähtelen niiden vuoksi.

En pääosin usko äänien välittävän mitään erityisen tärkeitä viestejä, mutta selviä poikkeuksiakin on. Näihin kuuluvat kuulutusmaiset varoitukset, jotka kuuluvat selkeinä pään ulkopuolelta (keskustelut yleensä sisäpuolelta) sekä puhuvat hahmot jotka näen selkeästi itseni kanssa samassa tilassa, yleensä kuitenkin päälle metrin päässä. Osa hahmoista väittää olevansa tänne jumiin jääneitä henkiä, jotka kuuluisivat toiseen ulottuvuuteen, tai minne nyt kuoleman jälkeen mennäänkään. Joskus niiden kertomat tarinat ovat hyvinkin uskottavia, enkä ole varma, onko kyseessä puhdas "harha" niin kuin lääkärit sen määrittelevät, vai todellinen viesti toisaalta tähän maailmaan. Minulla on myös vahvoja intuitioita liittyen näihin hämäräperäisiin kuljeskelijoihin. Outoa kyllä, en erota heidän auraansa yleensä ollenkaan. Kaikilla elävillä olennoilla, ja jopa joillakin elottomilla on aurat jotka näen selkeästi (ellen ole erittäin tasapainottomassa tilassa, jolloin kaikki vähän sumenee). Aurojen en ainakaan usko olevan harhaa, enkä oikeastaan muutenkaan koe itseäni harhaiseksi. Minulla on vain erilainen kokemus ja näkemys maailmasta.

Nyt tarvittaisiin pakosuunnitelma...

Ne päätti ilmeisesti minulle kertomatta lopettaa sen AINOAN lääkkeen joka on koskaan minua auttanut. En voi sanoin kuvata turhautumisen määrää, mietin jo että miten pääsen täältä kesken "hoidon" ja mihin menen ettei minua haeta takaisin. Kihlattuni ja vanhempani ajattelevat että minun lukitseminen tänne on pelkästään hyvä juttu ja jotenkin edistää parantumistani. Näiden kanssa ei voi edes keskustella, hoitajat puhuvat kuin idiootille ja toiset potilaat käyvät niin hitaalla että hyvä jos yhden sekavan lauseen saavat aikaan minuuttia kohden. Näin viime yönä valkoisen käden kurkottavan sängyn alta ja tunsin, kuinka se hipaisi jalkaani. Olin peloissani ja koitin hengittää mahdollisimman hiljaa. Ruokakin maistui homeelle tänään lounaalla, ja hyvän ystäväni vierailusta jäi jotenkin hermostunut olo. Vaikutinko tarpeeksi piristyneeltä, jotta minusta ei tarvisi olla huolissaan? Näkyikö se läpi, miten paljon ikävöin tärkeimpiä ystäviäni ja miten kurjaa täällä on olla lukkojen takana?

Olen vakavasti harkinnut karkaamista, mutta sitten en varmasti saisi lääkkeitäkään hankittua mistään. Jos olisin varakkaampi, kävisin yksityisellä kun näiden kunnallisten lääkäreiden mielestä on parempi että potilas kuolee tuskiinsa, kuin että kirjoittaisivat niitä rauhoittavia, jotka mahdollistaisivat suhteellisen normaalin elämän.

Kolmas kerta toden sanoo?

Hei. Tervetuloa kolmanteen yritykseeni elää tätä elämää. Ensimmäinen päättyi pitkällisen piinan jälkeen syksyllä 2009 ja toisen lähtökohdat olivat jopa ensimmäiseen verraten huonot. Kolmas yritys lähti käyntiin tammikuussa 2012, ja toivon että tällä kertaa suunta olisi toinen. Olen suljetulla psykiatrisella osastolla vapaaehtoisessa hoidossa, vaikka käytännössä sainkin valita vain "vapaaehtoisuuden" ja tahdosta riippumattoman hoidon väliltä. Asun tällä hetkellä puolisoni kanssa suhteellisen lähellä yliopistoa, jossa olen kirjoilla opiskelijana... tai asuisin, mikäli sasin käydä täältä välissä kotona. Olen ollut laitoshodossa ennenkin, mutta aina aikaisemmin minulla on ollut kulkulupa ja olen saanut käydä välillä viikonloppuja pois osastolta. Tällä kertaa olen lukkojen takana, eikä tietoa kotiluvista ole vielä lähiviikkoina.

Skitsofrenian lisäksi diagnoosejani ovat masennus, paniikkihäiriö ja määrittelemätön dissosiatiivinen häiriö. En itse koe itseäni "mielisairaaksi" vaan korkeintaan jonkin verran normista poikkeavaksi. Tämän blogin tarkoitus on lähinnä toimia itseilmaisun välineenä kirjoittajalleen, mutta on hienoa, mikäli onnistun avartamaan jonkun lukijan maailmankuvaa.

Tästä jatketaan myöhemmin.