21.-22.1.2012

Muru löysi siivotessa lapun, jonka kirjoitin sairaalassa ja luulin heittäneeni jo pois. Se menee näin.

"21.-22.1.2012

Olen pahoillani. Sattuu niin kovasti. "Olet nuori ja nätti tyttö." hokee yksi hoitajista. En ymmärrä, mitä väliä sillä on. Mielummin olisin ruma, vanha ja terve sen sijaan että olen nuori ja surullinen ja makaan sairaalan teho-osastolla väsyneenä ja syyllisyydentuntoisena. Miten saatoin tehdä tämän rakkailleni? Anteeksi. Yritin parhaani.

The game of life is hard to play
I'm gonna lose it anyway
The losing card I'll someday lay
and realize that I can't stay

 Pulssi monitorin litteällä, pikselöityneellä näytöllä nousee 144:ään kun kävelen askeleenkin. Mittarit alkavat ulvoa. Menen takaisin maate ja kuulen vain ilmastoinnin matalan hurinan ja puhetta hoitajien huoneesta. Ja satunnaisia etäisiä piippauksia. Toinen kertani teholla.

Sulka-pöllö, Luuttu-lammas ja Blot-mustekala ovat täällä seuranani.

Muutamaa tuntia myöhemmin pulssi huutaa 152 kun erehdyn nousemaan liian nopeasti. Lääkäri käy sanomassa että minun on jäätävä sairaalaan tarkkailuosastolle. Oli kuulemma vakava myrkytystila. Silti en päässyt pois. On niin paha olla. :( Vielä enemmän tunnen syyllisyyttä siitä mitä tein perheelle, ystäville (onneksi suurin osa ei tiedä) ja kullalle. :( Olen huono ja kelvoton luovuttaja kun en pysty elämään täällä."

Linnun kosketus?

Kuinka voi olla näin täynnä tyhjyyttä? Sitä on niin ylitsevuotavasti, ettei muulle juuri ole sijaa. Ahdistus surun kanssa kisaa, mutta voiton vie ei-mikään. Muiden kanssa eniten yksin. Viime yönä vuoteeni viereen tuli suuri lintu, kuin jättimäinen hanhi. Se näytti äkäiselta, mutta suljin silmäni ja kun avasin ne taas, lintu oli poissa. Tämä jälkeen tunsin muutaman kerran teräviä nokkaisuja kylkeeni, ne saivat minut säpsähtämään. Lintu oli kuitenkin poissa eikä ääntäkään kuulunut. Nukahdin melko pian sen jälkeen.

Keijun suru

 Chisu - Yksinäisen keijun tarina

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan"

---

Johanna Kurkela - Kulta pieni

"Miksi, miksi teit niin
väsyitkö elämän vaatimuksiin
mikset kertonut peloistasi
joita kannoit sielussasi
nyt kaikki on niin tyhjää
sanatonta ikävää
en vielä oikein edes ymmärrä
tätä kylmää pimeää

refrain:
kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliin
ja puhaltaa pahan pois
että kaikki taas hyvin ois
kulta pieni jos olisit jaksanut odottaa
niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa
lopulta pimeyden
miksi miksi teit niin
petyitkö unelmiin valheellisiin
sitä käsittää ei voi kukaan
miksi lensit tuulten mukaan
sä peitit taitavasti
jäljet kyynelten
ja kun en pinnan alle katsonut
niitä koskaan nähnyt en 
refrain

vk 9

Yhdeksäs viikko sairaalaa yhtäjaksoisesti lähti tänään käyntiin. Aistin taas että puhelin soi, vaikka se on äänettömällä ilman värinää tyynyn alla. Muistelen kotiinpääsyä, sitä miten käytävässä leijuva tärpätin pistävä haju muuttuu rappuja kiivetessä asteittain tunkkaisen tupakan ahtaaseen ja kypsentyvän lihan raadolliseen aromiin. Toivoisin kotiinpääsyä, vaikka ei minusta olisi siellä mihinkään. Maailmassa. Olen vuoden turhake - tänäkin vuonna.

Skandaali - Ei pysty

"
Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tavutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa".
Ehkä ne on oikeessa, katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikeen vai, oonko mä poikkeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kela varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
kato lumisade paikkaa.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.
refrain:
"Nouse jo ylös" ei pysty
"Oot sä menos duuniin?" ei pysty
"Siivoisit joskus" ei pysty
"Mee käymään lääkäris" ei pysty
"Hanki joku harrastus" ei pysty
"Nauttisit elämäst" ei pysty
"Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty
"No tekisit ees jotain" ei pysty
Taas yks näit päivii,
millä ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai muijaa johon tän kaiken vois purkaa.
Eilen kävin ulkona, kiskalt hakee pulloja,
olin sullomas niit bägii, mult kysyttii mil tuloilla.
Pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta,
Mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma.
Sukulaiset soittaa suuta, "Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda
Kaikki o hidasta, ehkä apuu sais viivasta,
Mut sitä varte pitä ensi päästä ulos himasta,
Mua varmaan säälitän, kuulen ääniä pään sisält,
En pysty tekemää mitää, en ees äänittää,
Kääntämää päätä tai käärimää sätkää,
Vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää,
refrain (2x)"

Murheellisten lainien maa

Pyhimys - Turhansien murheellisten lainien maa

Mä haluun puhu mun geeneist tai meiän kaikkien
Ne tekee meist eri meit ei esineit
Ku teevees vaik miten treenais
Nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku vaik esim Jenkeis
Selaan eri esitteit meenkö kesäl vesi teit
Vai lentämällä etelään ku stressi ei
Helpota kallos ainoo paikka maapallos
Jossa geenit käskee erittää on ne estävii eritteit
Se on tää mun kotimaa en eti kotii sopivaa muualt
Mut täält on välil pakko lähtee vittuun
Se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisäpotilaan
Tai mä tuun hulluks ku tääl hukun tähän itkuun

refrain:
Tää on tuhansien murheellisten lainien maa
Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kilpailukyky määrää
Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit
Ja vaikka onki epätoivonen einari se
Niin se einari ei narise

Kakskyt vuotta enää niin mä tarvin hiussiirteen
Se on perimässä mut mistä perin piirteen
Et elän ympäri vuoden marraskuuta
Tääl yhtä tuskan huutoo tääl mutten haluu muuttaa täältä
Jos en pysty duuriinko sit siirryn syrjään
Raiskasin göstan ja jiin nyt siirryn syrjään
Annan lissun itelleni kusen hautakivelleni
Pusken tuhat lainii mustaa arkusta nousen siivilleni
Lauta lahos lakanal jokat löytyy pakanalt
Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt
Näyttää vakavalt jälkikasvu lakanal
Ku vaimo löyty saunan takaa tai mökin takan alt
Tän pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt
Löytyy lallin henki kysyn miltä vaan kapakalt
Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial
Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal
Satuin syyttömänä syntymään mut syytettynä syntyjään
Syntejäni syynäsin ku näin valon
Vaik se oliki vaan lentokone päähän iski ukkonen
Jos kerran alat juomaan loppupeleis juot talon

refrain
 
Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi
Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin
Mut ei ollu yhtään teost jota ei voist lukee arvistki
Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää
Lapset kelaa kuka lohduttais nyytiä
Ne on vaan tahroja paperilla älä siis suutu
Ei meiän asiat niistä mikskään muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi
Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa

refrain

Broken

 Sentenced - Broken

I have come a long way where I started from
but I'm still not even close to where I'm going
(and now) I can no longer see the shine
that has been lighting up my way
I cannot feel its glowing

The fire in my heart is dying
and the zeal I had is gone

This path that I've chosen's a rocky one
Long, hard and frozen it has become
Each turn that I've taken on the way
has only led me back to Hell
I am dying down... growing weaker now
It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside

Why did I ever choose to go this way
The question I keep asking myself all the time
I guess it was my instinct for self-destruction
that pointed me down this way

The fire in my eyes is dying
and the dream I had is gone

This path that I've chosen's a rocky one
Long, hard and frozen it has become
Each turn that I've taken on the way
has only led me back to Hell
I am dying down... growing weaker now
It could seem that I'm doing fine
but I'm broken to little pieces deep inside

Laulu hiljaisuden

Riipii, raastaa, satuttaa
jättää kankeuden jäseniin
jäseniin ja koko kehoon
löysin elämäni
sitten taas kadotin
Olen äänetön soitin
Kaatunut suolasirotin
liekit hiipuvan hiilloksen
ja sitten taas pakenen
jätän jälkeeni kaiken
myös huomisen
en edes tiedä ketä pakenen
soi kaikkialla laulu
hiljaisuuden.

Pois

Katselen ulkopuolelta, olen jo tipahtanut kyydistä. En tiedä kuinka selvitä tästä vyyhdistä. Toisaalla kaunis, toisalla onnellinen, ei koskaan täällä, tässä ja nyt. Aurinko on hävinnyt. Olkaa kiltit ja jättäkää minut rauhaan, älkää puhuko päässäni niin etten kuule omia ajatuksiani, älkää tökkikö, älkää puhuko junankuulutusäänellä. Antakaa minun olla. En kestä enää, tahdon pois, mutta en tahdo jättää ketään taakseni. Tilanne on vaikea, enkä tiedä mistä hakisin lohtua. En tahdo huolestuttaa rakkaita. Tahdon kulua, kadota.

Kiltit.

Jättäkää minut.

Paradise

Coldplay - Paradise (Peponi) African Style (Piano/Cello Cover) - The Piano Guys ft. Alex Boye

"When she was just a girl
She expected the world
But it flew away from her reach so
She ran away in her sleep
and dreamed of
Para-para-paradise, Para-para-paradise, Para-para-paradise
Every time she closed her eyes

When she was just a girl
She expected the world
But it flew away from her reach
and the bullets catch in her teeth
Life goes on, it gets so heavy
The wheel breaks the butterfly
Every tear a waterfall
In the night the stormy night she'll close her eyes
In the night the stormy night away she'd fly

and dreams of
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Para-para-paradise

Oh oh oh oh oh oh-oh-oh
She'd dream of
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Para-para-paradise
Oh oh oh oh oh oh-oh-oh-oh

lalalalalalalalalalala
And so lying underneath those stormy skies
She'd say, "oh, ohohohoh I know the sun must set to rise" - -"

Ollakko vai eikö olla - ystävä

Olen löytänyt tehokkaan maahanpalautuskeinon jos elämä alkaa tuntua vähänkään liian helpolta. Luen viestejä ystävinäni pitämiltä ihmisiltä, jotka ovat katsoneet tarpeelliseksi ei-niin-hienovaraisesti vihjata kirjoituksillaan kelvottomuudestani, itsekkyydestäni ja monista muista vähemmän hohdokkaista ominaisuuksistani. Olen pahoillani jos olen tuottanut pettymyksen. Ei, tämä ei tarkoita ketään yksittäistä ihmistä, olen nimittäin niin onnekas että minulla on ympärilläni paljon maahanpalauttajia, jotka eivät salli minun unohtaa paikkaani risukasan pohjalla. Oikeastaan mielestäni minua haukkumaan ja manaamaan vaivautuneet ovat minulle läheisempiä kuin täysin piittaamattomat ystävät, sillä tiedän olevani ihmisenä aika surkea. En harrasta itsesääliä, perustan arvioni ainoastaan ympäristön palautteeseen ja omiin ansioihini (ansiottomuuteen).

Luulin tänään olevani pitkästä aikaa hyvällä tuulella kun kävin kahden itselleni tärkeimmän ihmisen (puolisoni ja parhaan ystäväni) kanssa teatterissa, mutta heti takaisin sairaalalle tultuani eksyin internetin ihmemaailmaan ja tipahdin takaisin todellisuuteen.

Täällä lukon takana sen huomaa miten vähän rakastamasi ihmiset sinusta välittävät. Se varmaan masentaisi, ellen olisi ja valmiiksi aika pohjalla.

Kevät

Kevät
jäljelle jää musta maa
musta sielunmaisema
mustan auringon valaisema
vapinaa ja värinää
loittonevat katseet
samansuuntaiset haaveet
kuljemme portista
uudelleen ja uudelleen
naurahtaen toisteisuudelleen mutta siltikin
yhä uudelleen
vesi valuu yhteen puristettujen sormien lomasta
kaiverran jäästä patsasta.

Päivän renkutukset

Tundramatiks - Yhdes astellaan

"- - Voit tunkeilijoina kai kohdella /
ja vieraina katsella /
voit sylkeä päälle ja puistella /
mut täällä yhdessä astellaan

Hyväksyntää emme kaipaa /
eikä pahennusta aiheuttaa /
meistä ei muodostu uhkaa /
vaikka pelkoa saa aikaan - -"

...

Goldfinger - Get Away

Loinen

Tänään aamulla minut johdotettiin laitteeseen joka tallentaa 24 tuntia sydämen ääntä, sillä sydänfilmissä oli vähän jotain häikkää. Kävin kaupungillakin pyörähtämässä johdot kiinni, oli ihan piristävä päivä. Tulevaisuus mietityttää aina ajoittain, sitä miettii millaista työtä pystyisi puolikuntoisena tekemään. Pahin painajaiseni (yksi niistä) on että minusta ei koskaan tule työkykyistä vaan kelvoton surkea juotikas joka loisii yhteiskunnan varoilla...

Madhouse

Away In A Madhouse

Away in a madhouse, confined to my bed
From visions and nightmares that filled me with dread
The Doctor has sweetly inserted a probe
To sever completely my prefrontal lobe

Electroshock therapy, mind-numbing pills:
They change my behavior to cure all my ills
I love Arkham Asylum, my own padded cell
I'll stay here forever, for outside it's Hell

Kehen sattuu

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

[Apulanta - Koneeseen kadonnut]

Omenapuu

Oijoi. Useampi erinäinen ihminen, joille olen uskonut tämän blogin osoitteen, on ottanut yhden aikaisemmista runoelmistani itselleen osoitettuna, vaikka en sitä kirjoittaessa tarkoittanut kenellekään ihmiselle osoitettuna. Sellaista kai sattuu kun kirjoittaa, no, mitä sattuu. Osastomme uusissa tiloissa on potilashuoneiden ovissa ikkunat, mikä häiritsee untani suunnattomasti ja tekee oloni levottomaksi kun jatkuvasti ihmiset kävelevät ikkunan ohi ja tuijottelevat sisään. Kaikkia valojakaan ei saa sammuttaa, edes yöksi, että hoitajat näkevät huoneisiin. Minua tällainen käytäntö hermostuttaa. Olen ollut kovin huolissani siitäkin, milloin pääsen osastolta kotiin ja että onhan se varmasti ennen kesää... ei olisi kiva viettää kesää laitokseen teljettynä kun murullakin on vapaata ja voisimme tehdä yhdessä kesäisiä asioita, kuten mökkeillä, eräillä, uida ja syödä kesäisiä ruokia.

Tulevana viikonloppuna käymme katsastamassa yhden asunnon josko tahtoisimme muuttaa sinne ensi kuun alusta, ja mikäli emme tahdo, pyydämme uutta asuntotarjousta. Tarkoitus olisi päästä muuttamaan kerrostalosta rivitaloon vähän mukavammalle seudulle kuin missä nykyinen asunto on. Toivottavasti tämä ensimmäinen tarjottu paikka olisi sopiva niin ei tarvisi miettiä sitäkään kiireellä huhtikuun lähestyessä.

Minulle on kirjoitettu lausunto vuoden loppuun asti kelan etuuksia varten, mutta ajatus syksyllä kaiket päivät yksin kotona lojumisesta suorastaan kauhistuttaa... kaikki sanovat että "hoidat itsesi kuntoon blaa blaa blaa" mutta kukaan ei ymmärrä miten vaikeaa se on jos ei ole mitään mielenvirikettä eikä mitään saavutettavia tavoitteita.

Takaa-ajo

Herään kolmatta kertaa tänä yönä, koko ajan samaan jatkuvaan monimutkaiseen painajaiseen. Tästä unesta saisi hyvän novellin. Olen koko ajan näkevinäni vilahduksia oven lasin takana ja kolkon sairaalahuoneeni lattialla. Kellon hakkaava tikitys pureutuu luihin asti. Välillä on kuin ilmakin huhuilisi epämääräistä eteeristä ääntään. Haluan kotiin. PS. päivitetty puhelimella.

Loma tuli loma meni

Hiihtolomani sairaalasta loppuu nyt vähän kesken, kun eivät halunneet antaa kokonaista viikkoa. Menen huomenna takaisin osastolle ja perjantaina pääsen toivottavasti vielä kotiin lomaa jatkamaan. Olimme vanhempieni luona toisella paikkakunnalla sekä mökillä keskellä lapin kaunista luontoa. Melkein unohdin hetkeksi miten kurjaa elämä on... mummi-raasu oli ollut huolissaan kun ilmeisesti perheeni katsoo tarpeelliseksi säikytellä sukulaisia tiedolla sairaalassaolostani. Itse olisin tyytyväisempi jos mahdollisimman harva tietää hullujenhuoneella majailustani.

Kaipaisin lomaani vielä edes muutaman ystävän tapaamista, mutta eiköhän sekin hoidu tulevina viikonloppuina, jokusen viikon päästä myös Helsinkiläinen hyvä ystäväni on todennäköisesti tulossa kylään mahd. koirineen, odotan sitä innolla. Ensi viikolla teatteriin katsomaan Rikos ja rangaistus murun ja parhaan ystäväni kanssa.

Nyt olemme junassa.

Oodi sille mustalle asialle

Kalmiston kylmä katseesi
sytyttää suhinan sisälläni
kuvin koskettelet kyyneleeni
soljumaan syvältä solmuista

kappaleet karmean kertomuksen
selität sopivan sievästi
korvilleni kauhistuksen kabinetti
sinun suloiset sanasi
kohmetta kylvävät kehooni

suo suljuinen seuraa
kulkuasi kuun keveydellä
saanhan saatella suudelman
kohti kasvojesi kolosia
särmikästä sekoitusta suolenpätkiä
kaiken kattavaa kauneutta
syvän sinistä surua

kärsivien kokeilevaa rakkautta.