Kohti kesää

Terapiaa, kotona istuskelua, terapiaa, kotona istuskelua... ja kesäkin tulee. Puolisoni ja muun maailman ollessa kesätöissä joudun oleilemaan paljon yksikseni kotona. Joku levon tarpeessa oleva työuupumuksesta kärsivä voisi ajatella että minullahan on varsin lokoisat oltavat yksikseni kotona, mikä ehkä olisi totta jos olisin terve ja kunnossa. Nykyisellään pääni on täynä järjettömiä pelkoja, pakkomielteitä ja ääniä, mikä aika hyvin estää lokoisan oleilun. Ja kaiken muunkin hyödyllisen toiminnan. Vaihtaisin mielelläni osia terveen työssäkäyvän kanssa että pääsisin eroon tästä ahdistavasta, pelokkaasta elämästä.

Tulevaisuus kammottaa enkä osaa nähdä itseäni paljon nykyistä kummemmassa asemassa.