Mietelmiä

Elämä on normalisoitunut. Istun kotona enkä tee mitään. Pienikin tehtävä tai päätös ahdistaa ja tuntuu mahdottomalta. Haluaisin äkkiä jotain tekemistä tyhjiin päiviin, mutta olen niin uupunut etten jaksa pitkään edes kirjaa lukea (mikä on kohdallani vakavaa, sillä lukeminen on yksi niistä harvoista asioista jotka rentouttavat minua). Olen viimeiset 3-4 päivää koittanyt hukuttaa itseni tequilaan ja kirkkaaseen viinaan, mutta niistä tuli odotetustikin vain paha olo ja leponexin kanssa puolittainen psykoosi. Kai se oli kivaa, vaikea sanoa kun en muista. Tiedänpähän olla vastedes ottamatta leponexin kera viinaa.

Olen miettinyt paljon tulevaa, että onko minusta mihinkään oikeaan ammattiin. Olen kiinnostunut aloista, joilta ei juuri työllistytä kuten kirjallisuus ja muut taideaineet, englantilainen filologia ja biologia. Yliopistomuotoinen opiskelu ei oikein sovi minulle, viihtyisin paremmin luokallisessa koulussa, niin pysyisi helpommin muiden tahdissa. Toisaalta arvostan maisterintutkintoa ja haluaisin maisteriksi jonain päivänä, mutta nyt minulla ei ole jaksamista moiseen... ehkä olisi helpompaa käytännönläheisemmässä koulussa.

Onneksi tässä on reilusti aikaa miettiä.